Ihmeiden aika ei ole ohi. Kun Rounder julkaisi 25 vuotta sitten kehnon ja puutteellisen 14-uraisen kokoelman Johnny Adamsin varhaistuotannosta niin oletin, että tuskin kukaan muu alan toimija tarttuu haasteeseen sen jälkeen. Epäilin, että alkuperäisiä nauhoja ei ole enää tallella. Tässä ne kuitenkin ovat: kaikki 11 singleä molemmin puolin hyvälaatuisina äänitteinä. Kiitokset Acen tiimille pienimuotoisesta kulttuuriteosta.
Lauluntekijä Dorothy La Bostrie tarjosi Joe Ruffinolle I Won’t Cry’ta syksyllä -58. La Bostrie ehdotti myös kappaleen esittäjäksi laulajaa, jonka hän oli oppinut tuntemaan paikallisessa gospelyhtyeessä. Laulaja oli Johnny Adams. Äänitys tehtiin alkuvuonna -59 Cosimo-studiolla ja taustalla soitti Edgar Blanchardin yhtye The Gondoliers. I Won’t Cry oli iso hitti etelässä, mutta heikon jakelun vuoksi se ei lyönyt läpi kansallisesti. Adamsin lämmin baritoni, joka taipui tarvittaessa korkeaan falsettiin, sopi erinomaisesti tähän r&b-balladiin. Tämän jälkeen Ruffino levytti hänen kanssaan Ric-merkilleen 3-4 singleä / vuosi. Materiaali on suhteellisen monipuolista. Niitä perinteisiä N.O.-nylkytyksiä (termi on Juhani Ritvasen keksimä) ei ole mukana kuin pari: Chris Kennerin mainio Life Is Just A Struggle ja keskinkertainen Tra-La-La.
Nuori Mac Rebennack tuli mukaan avustajaksi jo toisella singlellä. Hän oli mukana kirjoittamassa, sovittamassa ja soittamassa useilla äänitteillä. Kahden minuutin singletaidetta parhaimmillaan ovat kappaleet Teach Me To Forget ja Someone For Me. Kappalelistauksesta löytyy pari häälaulua. Näistä doowop-pohjainen The Bells Are Ringing on aika iskelmällinen, kun taas Wedding Day on tavanomaisempi. Itseäni viehätti kovasti Let The Wind Blow, jonka lattaripohjaista rytmilajia en pysty maallikkona määrittelemään. Vuoden -61 äänitteissä on mukana jousitausta. Se sopii erinomaisesti Closer To You -balladiin, mutta pilaa pahoin Ooh So Nice -kappaleen.
Mac Rebennack kirjoitti v. -62 bluesballadin A Losing Battle, josta kehittyi Adamsin ensimmäinen listahitti. Se on saanut vaikutteita Ray Charlesilta, mutta istui erinomaisesti laulajan tyyliin. Tällä sapluunalla tehtiin myös kappaleet Who’s Gonna Love You, Showdown ja Lonely Drifter. Jälkimmäisen b-puolelta löytyy vahva deepballadi I Want To Do Everything For You. Viimeinen Ron-single on jo selkeästi kallellaan countryn suuntaan (Cold, Cold Heart). Kun Adams tuli tunnetuksi laajemmille piireille 60-luvun lopulla, tapahtui se juuri countryyn pohjautuvalla materiaalilla.
Levyn lopuksi tarjotaan kaksi demoäänitettä, jotka voidaan kuitata erikoisuutena tai koosteen täytteenä.
Aarno Alén
(Julkaistu BN-numerossa 2/2015)
